Why do you hate me 4

Olen nyt nauttinut näistä viimeisistä päivistä Lontoossa, kunnes joudumme sinne kaaokseen... Kävimme Jasminen kanssa kylpylässäkin ja söimme ravintolassa. Huomenna kuitenkin lähtisimme sinne Skotlantiin...Menin vielä pitkään suihkuun ja söin täyttävän iltapalan. Menin huoneeseeni ja tarkistin vielä kerran reppuni, että mitään ei jäisi. Olen kyllä tarkistanut sen jo ainakin viisi kertaa, että ehkä kaikki kamat jo on kasassa. Sammuttelin valot asunnostani, jätin vain yöpöydälleni valon. Lueskelin hetken jotain muotilehteä ja sammutin sitten yöpöydänkin valon. Heitin lehden lattialle. Painoin pääni tyynyyn ja annoin ajatusteni seikkailla hetken. Ne kulkivat enimmäkseen Zaynissä ja Skotlannissa, mutta yhtäkkiä muistin yhden tärkeän asian. Nousin ylös ja tunnustelin yöpöytääni. Löysin herätyskelloni, joka oli peräisin keskiajalta, ja laitoin sen herättämään 7.14. Minulla on aina se sama aika siinä. Sitten painoin pääni taas tyynyyn ja yritin nukkua. En kuitenkaan saanut heti unta, vaan pyöriskelin sängyssäni. Peittoni oli huonosti ja tyynyni oli väärin päin. Katsahdin kelloon. 23.46. Huokaisin. Painoin silmäni oikein tiukasti kiinni ja yritin nukkua. Seuraavaksi havahduin taas siihen, että tuijottelen kellon näyttöä murhaavasti. 00.28. Aloin laskemaan, kuinka monta tuntia nyt ehtisin vielä nukkua. Sitten siinä jossain vaiheessa sitten kai nukahdinkin.

Heräsin siihen raivostuttavaan pirinään. En avannut silmiäni, vaan pamautin nyrkkini herätyskelloni päälle. Se hiljeni. Hymyilin mielessäni ja nukahdin uudestaan.
    Taas se ärsyttävä ääni tunki uniini. Nyt avasin silmäni ja sammutin herätyskelloni. Kiemurtelin takaisin lämpöisen peiton alle.
    "Saamarin kello!" Karjaisin, kun se ei antanut minun nukkua. Otin sen käteeni ja varmistin, ettei se soisi enää kertaakaan. Pistin sen takaisin pöydälle. Valuin taas sinne lämpimän peiton alle, vaikka hyvin tiesin, että minun pitäisi nousta nyt. Noh, ehkä voin viisi minuuttia vielä torkkua...
    Seuraavaksi puhelimeni soi. Nostin sen korvalleni ja painoin 'vastaa' nappia.
"Mm" Mumisin puhelimeen katsomatta soittajaa.
"Huomenta, me tullaan hakee sua kymmenen minuutin päästä. Oo valmis sitte!" tuttu ääni sanoi ja naurahti. Suurin piirtein pomppasin ylös sängystä, kun tajusin tilanteen.
"Äöh täh joo anteeks pitää lopettaa" Sihisin puhelimeen, kun vedin yöhousujani pois kintuistani.  Lopetin puhelun ja heitin puhelimen reppuuni. Vetäisin nopeasti ruskeat huosut jalkaani ja vedin tummansinisen huppasin pääni yli. Laitoin sukkia jalkaani ja pompin nopeasti kylppäriin. Harjasin huonosti hampaani ja kampasin hiukseni jotenkin kunnolla. Juoksin keittiöön, mutta totesin, etten millään ehtisi syödä mitään. Näin ikkunasta musta maastoauton kaartavan pihaani. Pinkaisin juoksuun hakemaan kamojani, mutta törmäsinkin johonkin. Samassa koputettiin ja sen jälkeen ovi avattiin.
"Mooi!" Kuului tuttu huuto. Luettelin varmasti kaikki maailman kirosanat, jotka tiesin, ja hakkasin lattiaa nyrkilläni. Zayn ilmestyi näkökenttääni nauraen.
"Mitä ihmettä sä teet?" Toinen kysyi huvittuneena.
"V*ttu ****** ku nukuin pommiin ja sit te soititte, enkä ehtiny syödä mitään ja nyt viel törmäsin tähän himputin tolppaan" Sanoin ja pamautin nyrkkini tolppaan.
"No voi sua" Zayn naurahti. "Tarviitko apuu?" hän kysyi ja ojensi kätensä.
"Hmp! No en tarvii" Sanoin ja nousin itse ylös. Jasmin ilmestyi huoneeseen, ja käski meidän tulla. Hain kamani huoneestani ja sammutin valot. Menimme eteiseen ja minä laitoin takin päälle, sekä kaulahuvin, pipon, hanskat taskuun ja lapaset käteen ja nappasin repun selkääni.
"Valmiina kuolemaan" sanoin ja naurahdin perään Zayn avasi oven ja lähdimme ulos. Laitoin oven lukkoon, sekä varalta vielä turvalukkoon. Juoksin portaat alas ja menin Zaynin autolle. Jasmin oli linnoittautunut jo takapenkille, joten minä menin eteen istumaan laitettua reppuni taakse. Zayn lähti ajamaan ja laitoin radion päälle.
"Vaihtakaa kanavaa!" kuului takapenkiltä, kun olimme päässeet ensimmäisiin liikennevaloihin.
"Eii tää on just paras kanava" puollustelin.
"No en mä tälläst räppii jaksa kuunnella!" Jasmin sanoi takaata.
"No okei sitten" sanoin ja vaihdoin kanavaa.
"No onks nyt sit hyvä?" kysyin.
"No on on" Jaz sanoi. Zayn nauroi vieressäni meille ja painoi kaasun pohjan, kun liikennevalo vaihtui vihreäksi.

// sori lyhyydest ja tylsyydest :(

Why do you hate me 3

Kahden päivän päästä olimme agenttikeskuksessa, taas.
"Hienosti toimittu, Malik ja Livingston" Alan kehui meitä.
"Hei, kyllähän mäki siellä olin! Mä ne miehet löysin" Jasmin huudahti.
"Joo, jouduit kidnappauksen kohteeksi" Alan nauroi. Jasmin hymähti.
"Te suoriuduitte tästä niin hyvin, että bongasin teille uuden keikankin jo" Alan sanoi.
"Meille kolmelle taas vai?" kysyin toivoen parasta, peläten pahinta.
"Jep, pääsette reissaamaan. Vain te kolme. Hienoa eikö?" Alan sanoi. Huokaisin.
"Eli, pääsette kahden viikon matkalle Skotlantiin!" Alan julisti. Hän ehkä odotti jotain ylistys huudahduksia, muttei niitä saanut.
"Skotlantiin? Mähän olen sieltä kotoisin?" Ihmettelin ääneen.
"Mä jo odotin Thaimaata tai jotain..." Jasmin mumisi. Zayn oli ainut innoissaan oleva.
"Mahtavaa. Mitä me siellä siis tehään?" Hän kysyi.
"Skotlannin Aberdeen kaupugissa sijaitsevaan kouluun on kohdistunut huhuja, että sinne on suunniteltu kouluampumis kohtaus. Oikeastaan meillä on kaksi koplaa, jotka ovat epäiltyjä" Alan kertoi ja näytti kuvia sekä koulusta, että epäillyistä.
"Ei oo totta!" Huudahdin.
"Mitä nyt?" Alan ihmetteli.
"Toi on mun vanha koulu" Sanoin epätoivoisesti. Jasmin käänsi katseensa minuun.
"Entä sitten?" Zayn ihmetteli. Hänestä olisi varmaan hauska päästä lapsuutensa kouluun taas.
"No tuota se nyt on vähän monimutkaista... Mulla oli vähän huono maine siellä..." sanoin punastuen. Jasmin pidätti nauruaan.
"Mitä sä teit?" Zayn kysyi.
"Kerron ehkä joskus toiste" sanoin lopettaen aiheen. Minua silti epäilytti mennä sinne takaisin.
"Mutta ei tämäkään nyt niin yksinkertaista ole. Teidän pitää siis leiriytyä oheiseen metsään, jossa on epäillyn ryhmän piilomaja paikka ja.."Alan selitti, kunnes keskeyttin hänet.
"Hetkonen hetkonen, mä en missään mestässä ala telttailla! Ties mitä ökkiäisiä siellä on!" Pyyskahdin.
"Livingston se ei ole mielipidekysymys haluaako nukkua teltassa vai ei... " Alan sanoi.
"Mä voin suojella sua ja pelastaa sut kaikilta mönkiäisiltä" Zayn sanoi ritarillisesti. Mulkaisin häntä olan yli. Jasmin hihitti huppusa sisällä.
"Turpa kii" Sihisin ja käskin Alanin jatkaa kertomistaan.
"Ensin siis tutkitte sitä ryhmää ja sitten viiden päivän päästä, jos mitään ihmeellistä ei ole löydetty, siirrytte toisen koplan tutkimukseen. Ja mä luulen, ettette halua kuulla missä se sijaitsee" Alan sanoi nauraen.
"Anna mä arvaan. Olisko Loch Nessin hirviön luolassa?" Vitsailin.
"Hahhah. Se on tavallinen toimistotila" Alan sanoi ja näpytti ipadilleen jotain.
"Muutama kysymys" Sanoin. "Yksi, miks me ei eka voida mennä sinne toimistotilaan tutkimaan. Jos me löydetään sieltä todisteet, meijän ei tarvii mennä sinne mettään?" Kysyin.
"Metsäkopla on epäilyttävämpi ja todennäköisempi" Alan sanoi.
"Kaksi, pitääks meijän nukkuu kaikki samassa miniteltassa?" Kysyin inhoten.
"Te herättäisitte kolmella teltalla liikaa huomiota" Alan sanoi tutkien pädiään.
"Kolme, miks sä valitsit meidät?"
"Te ootte paras nuorisotiimi, ja sähän oot paikallinen. Teillä on ilmainen paikallis opas matkassa" Alan sanoi.
"Mä en sit oo ikinä käynykkään missään metässä, et toivottavasti joku osaa jotain partio taitoja" sanoin tuhahtaen.
"Ai niin muuten, jokaisella yks reppu käytössä" Alan sanoi kulmiaan heiluttaen.

"Miten helvetissä mä tungen kaikki mun tavarat mun meikit, vaatteet, varusteet ja ja ruuan samaan reppuun!?" Kirosin viskoillen vaatteita ympäriinsä.
"Meikkei et tarvii, saat lainata munki vaatteita ja Zaynillä on tarpeelliset varusteet ja ruoka, no sitä voi aina ostaa" Jasmin lohdutteli.
"Mut eihän me voida lähtee sieltä rämpimään läheiseen siwaan ostamaan ruisleipää!!"
"Cherry rauhotu" Jasmin sanoi ja painoi minut alas sängylle istumaan.
"Mikä se pahin juttu tässä on? Se, että sä joudut sinne sun vanhaan kouluun, elät viis päivää mettän keskellä, joudut kestää Zayniä vai mikä?" Jasmin kysyi selkäni hieroen.
"Zayn" Vastasin.
"Miksi muka?" Jasmin ihmetteli.
"Mä...  mä vihaan sitä" sanoin vedet silmissä. Olin niin stressaantunut tästä matkasta.
"Miten sä vihaat sitä?" Jasmin kyseli.
"S-se vaan ärsyttää. Sit Alan tyylii palvoo sitä ja antaa sille kohta varmaan ylennyksen... Ja se vaan huomioi sua eikä..." en viitsinyt kertoa enempää.
"Cherry, sä et oo huomannu miten se kattoo sua ja huolehtii et sulla on kaikki. Se on ku isoveli sulle" Jasmin sanoi. Pyyhin kyyneleitäni hihaani. En ollut itsekään varma, mitä oikein tunnen Zayniä kohtaan. Inhoan häntä vaan siksi, että hän tykkää Jasminesta eikä minusta ja hän saa Alanin kaiken huomion. Ensin vihasin häntä sydämmeni kyllyydestä, jonka aika hyvin kyllä onneksi pystyin salaamaan. Nyt olen... no ihastumassa häneen. Voiko viikossa ihastua? Huokaisin.
"Jasmin, mä taidan olla ihastunut Zayniin". Jasmin hiljeni. Hän tietää, että  jos joskus ihastun, teen sen kunnolla. En ole ikinä seurustellut, johtuu varmaan siitä, että pelkään pojan särkevän sydämmeni. Istuimme siinä hiljaa hetken.
"Cherry, sehän on hienoa. Ja älä pelkää, mä en pidä siit enää sillä tavalla" Jasmin sanoi. Pyyhin kasvoini paitani helmaan ja hymyilin hänelle.
"Miksi se sitten on huonoa, että se tulee sinne?" Jasmin kysyi.
"No koska, pelkään... "
"Mitä sä pelkäät? Muurahaisia?" Jasmin kysyi ja naurahti aamuiselle kommelluksellemme. No olihan se minustakin aika suloista: 'Mä pelastan sut'.
"Pelkään, et paljastan tunteeni" sanoin katsellen ulos ikkunasta.
"Mut sehän olis vaan hyvä, koska Zayn ei sita uskalla tehä" Jasmin sanoi.
"Mitä?" Kummastelin. Jasmin katsahti nopeasti minuun hiukset liehuen.
"Ei mitään. Ei yhtään mittää" Jasmin sanoi ja nousi.
"No, tehäänkö silleen, että mä pakkaan molempien meijän vaatteet ja sä otat meille muutamat meikit, harjat ja pyyhkeet, sekä vähän ruokaa" Jasmin täsmensi.
"Miten mä pärjään niin kauan ilman kaakaota?" Inahdin.
"No sä voit juoda sitä varastoon ja saathan sä sitä sieltä kaupungista" Jasmin lohdutti ja aloi tutkia vaatteitani.
"Onkohan Zayn ollu partiossa? Nimittäin jonkun meistä pitäis ainaki nuotio osata sytyttää..." Jasmin ajatteli ääneen.
"Jaz, hei haloo! Me ollaan agentteja. Voidaan käyttää tulitikkuja!" sanoin hymyillen.
"Niinpä. Me ollaan, ei Zayn oo vielä... Se vasta tuli tänne" Jasmin naurahti ja sai minutkin paremmalle tuulelle.

// Sori jos vähä etenee nopeesti, mut yritän nyt kirjottaa ku mul on viel inspistä :D

Why do you hate me 2

Istuin taas siinä samalla nahkaisella sohvalla, kuin eilenkin. Kuitenkin nyt odotin vain Jasminea, Zayn oli saapunut tapaamiseemme jo puolen tunnin etuajassa. Samassa ovi kävi.

"No, tulithan sinäkin" sanoin naurahtaen. 

"Anteeksi, se hiton herätyskello..." Jasmin huohotti, ja heitti takkinsa naulaan. 

"Mennään?" kysyin. Jasmin nyökkäsi ja nousin ylös sohvalta. Lukitsin ulko-oven ja menimme salaiselle hissille. Laitoin siihen koodin ja sitten se aukesi. Menimme sisään ja laitoin sormen jälkeni kosketusnäyttö alueelle ja sitten hissi lähti ylöspäin. Saavuimme agentti keskukseen (A/N tai mikä ikinä onkaan, en oo valitettavasti ite mikään agentti xD) ja näin Zaynin keskustelevan Alanin kanssa. Menimme tietokoneen luokse, jonka ääressä he olivat. 

"Mitä te katotte?" Kysyin ja kurkotin Alanin pään takaa ruudulle. 

"Malik hankki teille jo ekan työkeikan" Alan sanoi.

"Ekan?" Jasmin liittyi keskusteluun. 

"Teille kolmelle, Livingston, Weber ja Malik" Alan sanoi ylpeänä. Katsoin epäilevästi Zayniä, jolla oli ylimielinen hymy huulillaan. 

"No mikäs se sitten on?" Kysyin. Alan nousi tuolistaan ja siirryin vähän hänen tieltään. Hän meni tulostimelle ja otti sieltä muutamia papereita. Sitten hän pyysi meitä istumaan sohvalle, ja istui itse toiselle tuolille meitä vastapäätä. Istuin keskellä sohvaa, Zayn kyljessäni kiinni. Jasmin huomasi sen ja käänsi katseensa nopeasti pois. Minua ehkä hieman ahdistikin olla kiinni toisessa, melkein tuntemattomassa ihmisessä, joten sanoin hakevani lasin vettä. 

"Älä nyt lähde, Livinston" Alan käski, joten istuin takaisin, nyt metrin eroon Zaynistä.

"Eli siis tässä kahvilassa-" Alan näytti kuvan Lontoon tutsta kahvilasta. "- on huomattu huumeiden kauppaamista. Kahvilan omistaja ei ole asiaa huomannut, mutta eräs tarkka silmäinen-" Alan katsoi hymyillen Zayniä. "- huomasi asian." Zayn katsoi minua ylpeänä. Tuhahdin ja käänsin katseeni pois. 

"Joten, te menette sinne tänään kello seitsemän ja olette siellä kahvilan sulkemisaikaan saakka, jonka jälkeen tutkitte vielä paikan ja seuraatte epäilyttävän näköisiä tyyppejä" Alan sanoi. Lopuksi hän antoi meille laput, jossa oli tarvittavat ohjeet. 

"Hei miks me tälläset ohjeet saatiin?" Jasmin puki ajatukseni sanoihin. Alan vilkaisi Zayniä. 

"No ensikertalainen saattaa tarvita ja eihän se mitään haittakaan" Alan sanoi niskaansa hieroen. 

"En mä mitään tällästä tarvii" sanoin ja taittelin lappusesta lennokin. Hetin sen kovaa ja korkealle. Se lensi kauan, mutta päätyi tietokoneella istuvan miehen niskaan. Purskahdin nauruun.

"Sorii!!" Huusin miehelle, joka vain hymyili minulle. 

"Livingston..." Alan torui. 

"Pahis on liikkeellä" Jaz naurahti.
"Hahhahhah" nauroin hieman sarkastisesti. Zayn seurasi touhujani kasvoilla mitään sanomaton ilme.
"Eli mitä me tässä nyt kolme tuntia tehään?" Jasmin kysyi heitellen kolikkoa sormissaan.
"Mä käyn ainaki koton-" aloitin, mutta eräs sai paremman idean.
"Tuutteko tytöt mun luokse ja voidaan lähteä samalla kyydillä sitten sinne seittemän maissa" Zayn ehdotti hymyillen.
"Joo, tottakai!! Vai mitä Cherry?" Jasmin vinkkasi minulle. kolme tuntia noiden kahden kanssa tulisi olemaan tuskaa. Huokaisin.
"Eikö me voitaisi vaan... " Yritin keksiä jonkun paremman idean. " Äsh, no okei sitten" Puuskahdin ja mulkaisin Zayniä. Alan oli kadonnut jonnekin katselemaan videoita, joten hipsimme ulos keskuksesta ja menimme oleskelutilalle. Laitoimme vaatteemme päälle, ja yritin koko ajan keksiä jotain suunnitelmaa, jottei minun tarvitsisi kestää Zayniä...
"Kuka haluu eteen?" Zayn kysäisi, kun saavuimme hänen autolleen.
"Jaz!" sanoin ennen kuin toinen ehti suutaan avata. Menin taakse istumaan ja laitoin turvavyöni kiinni. Zaynillä oli musta suuri maastoauto, jossa oli mukavan isot pehmeät penkit. Ainut hyvä puoli tuossa ihmisessä. Tai no onhan hän komea ja niin, mutten itsekkään ymmärrä, miksi vihaan häntä. Olemme tunteneet tyyliin kolme päivää, ja hän on nyt jo veriviholliseni. Tai no ei nyt ihan niinkään...
"Cherryy!!" Havahduin huudahdukseen.
"Mmm?" mumisin.
"Pitsaa, kebabia vai hampurilaista?" Zayn kysyi.
"Eiks me voida hakea kiinalaista?" Vinguin. Jasmin naurahti.
"Toi ei syö mitään muuta pikaruokaa" Jasmin täsmensi Zaynille, joka nyökkäsi.
"Mennään sitten sinne" Zayn sanoi ja kaarsi autoa vasemmalle niin että melkein putosin penkiltä. Saavuimme kiinalaisen eteen ja sovimme, että minä menen hakemaan ruokaa Jasminen kanssa. Menimme ovesta sisään, jossa tuoksui ihana kiinalainen ruoka.
"Mikä sun ja Zaynin välillä ritoo?" Jasmin kysyi, kun odotimme tilauksia.
"Miten niin?" Kysyin katsomatta häneen.
"No, vihaatte toisianne sydämenne pohjasta" Jasmin sanoi ja naputti sormillaan pöydän kiiltävää pintaa.
"Ei Zayn mua vihaa" Sanoin hiljaisemmalla äänellä, kuin yleensä.
"Mut sää sitä?" Jasmin kysyi. Yritin keksiä jonkun järkevän tavan, millä sanoa jotain.
"Tässä tilauksenne olkaa hyvät" Tarjoilija sanoi. Kiitimme tarjoilijaa ja kiitin häntä myös mielessäni siitä, että pääsin tästä tilanteesta pois.
"Cherry!!" Jasmin huusi perääni, kun lähdin pikakävelyä autolle päin.
"Oota! Me puhutaan tästä vielä!" Hän huusi takaatani.
"Unissas" sanoin ja avasin auton oven. Menin nopeasti istumaan taakse, enkä sanonut sanaakaan enää sillä matkalla.

"Kiitos" mumisin ja vein lautaseni tiskikoneeseen. Zaynillä ja Jasminella riitti keskusteltavaa ja tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi. Useimmiten Jasmin olisi huomannut asian tunnettuaan minut jo niin kauan, mutta nyt hänen ajatuksensa olivat jossain aivan muualla. Menin Zaynin olohuoneeseen ja istuin mukavan näköiselle fatboylle. otin kännykkäni esiin ja vilkaisin siitä kelloa. Viisi.
"Mitä me tehään nyt puol toista tuntii vielä?" huomaamattani huoneeseen tullut Jasmin kysyi. Zayn tuli taas hänen perässä. Zayn hyökkäsi kutittamaan Jasminea, joka kiljahti ja heti perään repesi nauruun. Jasmin karkasi jonnekin keittiön suuntaan, pois näkyvistäni. Huokaisin, ja katselin ympärilleni. Pienellä lasisella sohvapöydällä oli joku naistenlehti ja nappasin sen itselleni. Aloin lukemaan sitä, vaikka koko lehti oli minusta turhaa täynnä.

"Täällä ei tapahdu yhtään mitään" sanoin ja kulautin spriteä kurkkuuni.
"Ei vielä" Zayn sanoi salaperäisesti. Olimme nyt siis siellä 'kahvilassa', joka muistutti munista ennemminkin jotain baaria. Musiikki soi ja ihmiset tanssivat hulluna. Tykkään itsekin tanssia, mutta en ehkä tälläisissä julkisissa paikoissa.
"Mä käyn kattoo tuolla" Zayn sanoi ja nousi pöydästä. Jäimme kahden Jazin kanssa. Nyt saan luultavasti pienen kuulustelun...
"Cherry?" Jasmin halusi huomiotani.
"Noh?" sanoin ja join hieman limuani.
"Mä taidan olla retkahtanut Zayniin ja must tuntuu, et seki tykkää musta" Jasmin sanoi silmät loistaen. Ei taas näitä poikia. Hän se sitten jaksaa.
"Aijaa... No pyydä sitä ulos" sanoin ja olin salaa tyytyväinen, ettei hän kysynyt minulta mitään.
"En mä nyt oikeen..." Jasmin epäröi.
"Joo joo!" Käskin häntä.
"Mitä jos se ei haluu?" Jasmin kysyi minulta taas.
"Hei, mä tiiän yhen keinon! Oo niin ku kävelemässä Zaynin ohitse ja vinkkaa siinä ohi mennessä et, 'Hei lähetäänkö ulos joku ilta?' Ja jos se ei suostu, ni oot niinku menossa jo pois päin" Sanoin itsevarmasti. Jasmin katsoi minua hetken epäluuloisena.
"Ja mäkö ottaisin jotain neuvoja tossa asiassa sulta?!" Hän tuhahti. "Unissas" tuo sanoi.
"Hei toihan on mun repliikki!" sanoin naurahtaen. "No niin Jaz, nyt on sopiva hetki" Sanoin Jasminelle, kun näin Zaynin siemailevan juomaansa seinään nojaten. Jasmin suoristi ryhtiään ja hengitti syvään.
"Okei..." Hän huokaisi ja nousi sitten. Seurasin huvittuneena hänen haparoivia askeliaan. Jasmin saapui Zaynin luokse ja hieroi niskaansa.
"Zayn, lähetäänkö ulos joku päivä?" Luin hänen huuliltaan. Zayn kääntyi Jasmineen päin ja katsoi toista.
"Ai mitä sä sanoit?" Zayn kysyi. Jasmin punastui ja sönkötti jotain ja katosi nopeasti jonnekin vessoille päin. Räkätin yksin omassa pöydässämme, ja sain muutamilta ihmisiltä katseita.
"Ja mitä sä naurat?" Zayn kysyi saapuessaan kulmapöytäämme.
"Näiks sä Jazin ilmeen!?" Nauroin vatsa kippurassa.
"Täh?" Zayn kysyi hieman hymyillen naurulleni.
"Ups! Ei ei mmitään!!" Huudahdin, kun olin melkein paljastanut Jasminen aikeen.
"Mitä Jasmin sanoi minulle?" Zayn kysyi.
"Eks sä kuullu?" Kysyin nojaten pöytään.
"En, jututin sitä jätkää siinä" Zayn sanoi katsellen minuun.
"Ööö... No se ois tuota kehunu sua tai siis se ois pyytäny sua ulos" sanoin kääntäen katseeni maahan.
"Mua vai?" Zayn naurahti.
"Älä sano sille, et kerroin sen sulle" pyysin häntä.
"En en. Mut sano sää sille, et en oo kiinnostunut siitä. Mut sano jotenki hienotunteisesti" Zayn pyysi.
"Sä saat kuule ihan ite kertoo sen sille!" puuskahdin.
"Pliis Cherry" Zayn aneli ja katsoi minua hänen ihanan suklaisilla silmillään. Pudistin päätäni.
"Apuaa!!" Kuului yhtäkkiä tutun tytön kilunta. Nousimme Zaynin kanssa samaan aikaan ylös ja lähdimme juoksemaan äänen suuntaan. Menimme naisten vessoille, jonne Jasmin viimeksi oli mennyt. Siellä ei näkynyt mitään. Samassa ovi laitettiin kiinni vierellämme.
"Tuolla!" Zayn huudahti ja katsoi rappukäytävään. Hän ampaisi juoksuun ja avasi oven, joka juuri oli laitettu kiinni. Portaissa oli kaksi rotevaa miestä, jotka kantoivat Jasminea.
"Jaz!" Kiljahdin.
"Päästäkää irti hänestä!!" Zayn huusi niin, että koko käytävä raikui.
"Cherry varo! Takanasi on-!" Jasmin kiljui, kunnes hänen suunsa peitettiin. Käännyin ympäri ja samassa tunsin jonkun ottavan minusta kiinni kovakouraisesti.
"Älä koske muhun!" huusin miehelle, jolla oli musta parta ja komeat viikset.
"Cherry, niillä on ne huumeet!" Jasmin kiljui. Miehet vievät rimpuilevaa Jasminea ylös portaita. Yritin rimpuilla pois miehen otteesta, mutta hän kamppasi minut maahan ja tuli istumaan päälleni. En melkein saanut hengitettyä.
"Kädet ylös ja riviin!" Zaynin vahva ääni kantautui. Katsoin häneen. En ollut uskoa silmiäni, kun näin hänen kädessään pienen aseen. Vaikka se oli pieni, se oli sitäkin tehokkaampi. Yleensä Alan oli antanut sen minulle, mutta nyt se oli Zaynillä. Mies nousi päältäni ja pääsin hengittämään kunnolla. Makasin vieläkin maassa, kun kuulin poliisi autojen ääniä. Kuulin hämärästi Zaynin puhetta ja jonku askelia.
"Cherry, ootko sä okei!?" Jasminin hätäinen ääni kysyi. Nousin istumaan ja samalla huomasin Zaynin pitelevän jotain outoja pusseja kädessään.
"Joo, oon mä. Ei mua mikään äijä tapa" sanoin naurahtaen heikosti perään. Poliisit saapuivat ja pidättivät miehet. Zayn antoi huumeet yhdelle poliisille, joka kiitti häntä ja taputti Zaynin selkää. Sitten Zayn käveli luokseni.
"Oot sä kunnossa?" Hän kysyi ja nosti minut ylös. Hän piti kättään kyljelläni, jotten kaatuisi.
"Joo, ei ollu eka kerta, kun joudun rotevien äijien kanssa painimaan" sanoin ja sain Zaynin ja Jasminen nauramaan.

Why do you hate me 1

Ovikello soi. Kulautin hieman limustani kurkkuun ja laskin sen pöydälle. Nousin vasten tahtoani nahkasohvalta ja raahauduin mustalle ovelle. Avasin sen ja heilautin kättä tulijalle.
"Päivää Cherry" Alan sanoi ja heitti nahkatakkinsa naulakkoon. Romahdin taas sohvalle ja kaivoin kännykkäni taskusta.
"Tuliks Jaz jo?" kysyin pomoltani, joka näpytti tietokoneen näppäimistöä.
"Öm, ei. Se tuo sen uuden agentin mukanaan" Alan sanoi.
"Ai niin!" olin unohtanut koko jutun. Muutaman kymmenen minuutin päästä alkoi kuulua tuttuja askelia. Ovi avattiin ja läimäytettiin kiinni. Nousin istuma-asentoon nahkaisella kulmasohvalla. Ensin Jasmin syöksyi energisenä esiin kulman takaa ja meinasi kaataa matkan varrella kukkasenkin.
"No missä se uusi agentti numero yksi on?" kysyin tuolta naurahtaen.
"Cherry, se on komee" Jaz kuiskasi. No se ei ollut ihme. Eräs nyt on lääpällään joka toiseen vastan tulevaan jätkään.
"Mikä sen nimi olikaan?" kysyin Jasminelta.
"Tollo, se sanottiin ainakin kahdeksan kertaa" Jaz vastasi ja retkahti viereeni sohvalle.
"Miks just kahdeksan kertaa?" kysyin. Jaz näytti kieltään minulle ja repesin nauruun.
"Kröhöm, Livingstone ja Weber, tässä on Zayn Malik, Malik, Jasmin Weder siis ja Cherry Livingstone"Alan sanoi. En tiedä miksi hän kutsuu meitä aina sukunimillä.
"Hei" Jaz sanoi hempeällä äänellä. Vilkaisin häntä epäuskoisena. Zayn oli kyllä komea, en voi muutakaan sanoa, mutta jokin hänessä ei puhutellut minua.
"Moi Zayn" sanoin normaalisti.
"Terve tytöt" Zayn sanoi.
"No tehän voitte nyt tutustua" Alan sanoi ja virnisti. Zayn tuli ujosti sohvalle istumaan.
"What's up?" kysyin, lähinnä Jasminelta.
"Öö.. No mitäs tässä. Kiva mesta tää" Zayn vastasi.
"Kiitti, mä sisustin" Jaz sanoi hymyillen.
"Kuinka vanhoja te ootte?" Zayn kysäisi.
"Mä oon 21 ja toi kakara 20" Jasmin sanoi ja huitaisi minua olkapäähän. En tiedä oliko se vahinko vai tahallinen. Normaalisti olisin alkanut kiistelemään, etten ole mikään kakara, mutta nyt ei huvittanut.
"Tuota, mä meen vaikka tekee meille kaakaot, sopiiko?" kysyin rikkoakseni hiljaisuuden, joka oli laskeutunut yllemme.
"Itse asiassa, mä voisin ottaa kahvia, jos käy?" Zayn sanoi.
"No mikäs siinä" mumisin ja nousin sohvalta. Jasmin hivuttautui huomaamattomasti lähemmäksi Zayniä, kun katosin pieneen keittiöön.
"Mulle kans kahvia!" Jaz kiljui.
"Mut ethän sä juo kahv-"
"Cherryy!!" tuo kiljui, käskien minun pitää turpani kiinni.
 Otin kaapista kolme mukia ja kaadoin yhteen maitoa. Laitoin kahvinkeittimen päälle ja mukini mikroon. Nojasin keittiötasoon ja hyräilin jotain biisiä. Hetkeksi unohdin kaakaoni, ja havahduin vasta, kun jostain kuului Jazin naurua. Samassa alkoi kuulua miehen, ilmeisesti siis Zaynin, räkätystä. Nauraapa hän oudosti. Otin kaakaoni pois ja kahvikin oli valmis. Kaadoin juomat mukeihin ja avasin jääkaapin. Otin sieltä purkkikermavaahtoa ja pursotin sitä kaakaoni päälle. Laitoin oikein tuplakerroksen. Sitten otin mukit tarjottimelle ja lähdin oleskelutilaa päin.
"Miks me ei saatu kermavaahtoa?" Jasmin kysyi luoden minuun tumman katseen.
"Ai sori, mä luulin ettei kahvin kanssa kuulu kermavaahtoa" sanoin. Zayn seurasi keskusteluamme. "Etsä vois hakee sen purkin Jazille?" kysyin Zayniltä.
"No voinhan mä" Zayn sanoi ja nousi sohvalta niin, että jouset ratisivat. Kun hän katosi kulman taakse, käänsin katseeni heti Jasmineen.
"Miksi sun pitää esittää jotain?" kysyin.
"En mä esitä" toinen kivahti.
"Joo, et et" naurahdin ja samassa Zayn jo ilmestyikin kermavaahtopullo kädessään. Hän ojensi sen Jasminelle. Jasmin hymyili
Zaynille paljastaen valkoisina hehkuvat hampaansa. Zayn istuutui taas sohvalle, nyt hieman rennompaan asentoon.
Muutaman keskustelu aiheen päästä meillä sujui juttu jo ihan luonnostaan. Tai ainakin Jasminella ja Zaynillä synkkasi hyvin. Minä en oikein osallistunut keskusteluun, myötäilin mumisten ja nyökkäillen aina joissain väleissä. Puoli seitsemän maissa päätin kellon olevan jo tarpeeksi paljon ja sanoin:
"Mä tästä lähdenkin jo kotiin" Nousin ylös ja väläytin pienen hymyn kasvoillani. En halunnut olla mitenkään epäkohtelias, mutta Zaynin seura ei vain miellyttänyt minua. Varsinkaan kun hän yritti koko ajan olla Jasminelle mieliksi.
"Älä mee vielä!" Jaz inisi. Huokaisin, mutta pidin pääni.
"Meen kotii, väsyttää ja mun pitää hoitaa pari juttuu viel" sanoin ja vilkaisin Zayniä.
"Tarviitko kyydin?" Zayn kysyi. Jasminen kasvoilta paistoi mustasukkaisuus, ja päätin käyttää tilanteen hyväksi. Halusin samalla selvittää, onko Zayn samanlainen minun kanssa kahdestaan.
"No jos viittiit heittää se olis kiva" sanoin hymyillen. Zayn hymyili minulle leveästi ja nousi sohvalta ottaen kahvimukinsa mukaansa. Kun Zayn ei huomannut, virnistin Jasminelle, joka heitti minua tyynyllä naamaan. Horjahdin ja törmäsin Zayniin.
"Umh, sori" sopersin punaisena. Zayn ei siitä välittänyt, vaan kohotti toista kulmakarvaansa katsellessaan Jasminea, joka nauraa käkätti sohvalla.
"Mennään jo" sanoin ja työnsin Zaynin naulakoille. Heitin takkini päälle ja Zayn laittoi omansa. Huikkasin naurusta punaiselle Jasminelle heipat ja avasin raskaan oven. Tämä paikka oli väähn niinkuin joku oleskelu tila, mutta itse agenttikeskus on muutaman kerrosta ylempänä, ja sinne meillä on erikseen koodit. Emme juurikaan puhuneet Zaynin kanssa mitään, ohjasin hänet vain kotiini. Hän parkeerasi auton taloni eteen ja hyvästeli minut.
"Nähään varmaankin huomenna tuolla keskuksessa, Alanilla oli joku keikka meille" sanoin Zaynille, joka katseli ulos ikkunasta.
"Jep, hyvää yötä!" tuo huikkasi, kun astuin ulos autosta.
"Öitä!" huusin ja läimäytin oven kiinni. Juoksin pihapolkua pitkin ovelle ja avasin sen. Laitoin asuntooni valot päälle ja heitin takkini naulaan. Se tippui lattialle, mutten jaksanut nostaa sitä. Viskoin kenkäni pois jaloistani ja jätin ne keskelle eteistä. Tepsuttelin keittiöön ja avasin jääkaapin. Otin sieltä salaattia ja salaatinkastikettaa, sekä nappasin leipälaatikosta vaaleaa leipää. Istuin pöydän ääreen ja söin iltapalani. Sen jälkeen menin suihkuun ja laitoin yökkärini päälle. Jäin katselemaan jotain elokuvaa. Havahduin telkkarin huutoon ja tipuin lattialle. Nousin ylös ja sammutin tv:n. Raahauduin huoneeseeni ja sammutin kaikki valot. Hyvä kun pääsin sänkyyni, niin olin jo unessa.

// Täs ekas osas ei nyt kauheesti tapahtunut mittää :)

• Why do you hate me - esittely •

Päätin siis tehä tästä nyt hieman erilaisen ficin, mutta toivottavasti tykkäätte :D

Eli esittelen täs nyt vähän noita päähenkilöitä ja sitä juonta hieman.

Cherry Livingstone:

Cherry asuu yksin Lontoossa omassa pienessä, mutta kodikkaassa asunnossaan. Hän työskentelee agenttina Lontoossa, vaikkei ulkoapäin sitä heti arvaisikaan. Hänestä löytyy kaksi eri puolta: agentti Livingstone ja vauhdikas bilehile Cherry. Hänellä ei ole paljon ystäviä, ja sukulaisetkin asuvat kaukana Skotlannissa, josta Cherry on itsekin kotoisin. Cherry on aika ennakkoluuloinen uusia ihmisiä kohtaan, eikä meinaa hyväksyä millään uutta työntekijää.

Cherryllä on joskus huonoja päiviä, jotka huomaavat tuntemattomatkin ihmiset. Mutta muuten hän on avoin puolitutuilekin. Cherry on aika suorapuheinen ja hoitaa asiat omalla tavallaan. Vaikka Cherry työskentelevien agenttina, hän pelkää yllättävän monia asioita: hämähäkkejä, käärmeitä, ötököitä ja muita matelijoita.

Zayn Malik:

Zayn on hieman ujo, mutta hyvännäköinen miehenalku, joka aloittaa työn agenttina. Hän päätyy heti vaikeuksiin kollegansa kanssa ensimmäisenä työpäivänään agenttina. Zayn tykkää tutustua uusiin asioihin ja hyppää mukaan seikkailuihin pääedellä. Joidenkin mielestä Zayn on liiankin oma-aloitteinen, mutta Zayn vain yrittää tehdä vaikutuksen. Zayn on loppujen lopuksi mukava ja hauska tyyppi, kun häneen tutustuu paremmin. 

Alan Smith:

 

(En löytäny ihan sopivaa kuvaa, mut kuvitelkaa joksi tollaseksi)

 Cherryn ja Zaynin, sekä Jasminen pomo, joka on aika tarkka kaikissa asioissa, mutta kuitenkin huumorintajuinen.

Jasmin "Jaz" Weber

Jasmin, ystäville Jaz, on Cherryn ystävä ja työkaveri. Jasmin ihastuu heti ensisilmäyksellä Zaynin ulkonäköön, mutta pidemmän päälle Zayn ei sitten kiinnostakaan Jasminea. Jasmin on ketterä ja nopea, mutta on myös asioita, jotka eivät suju häneltä, ilman kommelluksia.

Muitakin henkilöitä on, muttei niin keskeisessä asemassa, joten en jaksanut niitä esitellä. 

// no niin sanokaas mielipiteenne tästä esittelystä :)

~ Imagine Annille ~

Koulussasi oli yksi poika. Tosi ärsyttävä sellainen. Monet tytöt tykkäsivät hänestä, muttet sinä. Epäonneksesi poika on ottanut sinut silmätikukseen ja alkanut seurailla sinua. Törmäilee häneen käytävillä ja ruokalassa. Poika on jostain ihmeestä repinyt myös kännykkä numerosi ja lähettelee kaiken aikaa mitä kummallisempia viestejä. Aina, kun käännyt luokasta käytävälle, ja näet hänet. Louis Tomlinson seisoo nojaten rennosti seinään, katse kiinnittyneenä sinuun.

Liikunnan ope viheltää pelin poikki. Hengästyneenä juokset vaihtopenkille ja nappaat juomapullosi. Penkillä ei ole tilaa sinulle, joten jäät seisomaan. 

"Anni, ootko okei? Näytät hieman kalpealta?" Kaverisi kysyy huolestuneena. 

"Joo, mua vähän heikottaa" myönnät. Opettaja tulee luoksesi ja kyselee vointiasi. 

"Sä voisit lähtee suihkuun ja mennä vähän lepäämään" opettaja sanoo. Nyökkäät ja lähdet salista. Pukkarissa on kummallisen hiljaista, kun olet tottunut siihen, että tyttölauma häärää siellä koko ajan. Käyt nopeasti suihkussa ja vaihdat toiset vaatteet. Otat laukkusi ja lähdet pois liikuntasalista. Sinulla on puolisen tuntia aikaa, ennen kuin seuraava tunti alkaa. Päätät mennä koulun aulaa, jossa on sohvia, lepäämään. Avaat oven ja lähdet kävelemään aulaa kohti. Kun pääset aulaan, toteat painajaisesi taas käyvän toteen. Louis istuu pehmeimmällä sohvalla. Hänen viekas katseensa on kiinnittynyt sinuun. Yrität kävellä nopeasti hänen ohitse, mutta kompastuisin johonkin juuri hänen kohdallaan. Louis nappaa sinut kiinni, ennen kuin romahdat maahan kasvoillesi. Hän istuttaa sinut viereesi. Normaalisti kiittäisit ihmistä, mutta häntä et jostain syystä halua kiittää. 

"Kannattaa vähän katsoa, mihin astuu" Louis sanoo virnuillen. Et juurikaan katso häntä. Hymähdät tuolle jotain, ja nouset taas seisomaan. Horjahdat kuitenkin voimakkaasti, sillä päässäsi huimaa. Yrität saada jostain tukea, mutta seuraavaksi kun avaat silmät, huomaat makaavasi Louisin sylissä. Punastut ja nouset nopeasti istuma-asentoon. Louis katsoo sinua. Et oikein tiedä, mitä tehdä. Joskus Louis on ihan mukava, toisinaan taas ei. Yhtäkkiä huomaat olevasi eksynyt toisen silmiin ja lähennytte toisianne. Yhtäkkiä Louis painaa huulensa huulillesi. Hän painaa sinut vasten sohvaa ja pitää käsiään ympärilläsi. Irrottaudut Louisista varovasti. Hymyilette toisillenne ja menet vähän kauemmaksi. Samassa kellot soivat. Nouset ylös ja nappaat kamasi mukaasi. Kävelet muutaman askeleen, mutta käännyt sitten ympäri.
"Nähään" sanot Louisille ja vilkutat tuolle. Ennen kuntuo ehtii mitään sanoa, olet jo kadonnut kulman taakse. Hymyillen lähestyt kaveriporukkaasi. Itseasiassa hymyilet koko loppu päivän.
----------------------------------------------------

anteeks, kauheen lyhyt.

-Maija :)

~Imagine Jenniferille~

Kävelet talvisella Lontoon kaduilla. Lunta ei ole peljon, mutta jonkin verran tien varsilla. Kauempana näet tutun ihmisen. Liiankin tutun. Käännyt nopeasti toiselle kadulle. Kohtaat kuitenkin hänet, vaikket sitä halunnut.
"Hei taas, Jennifer" hän sanoo ja vilauttaa hurmaavaa hymyään.
"Terve Harry" sanot tuijottaen häntä. Harryllä on päällään mustat pilli farkut, joissa on riekä polvessa. Hänen musta t-paitansa korostaa hänen lihaksiaan. Harryn kiharat liehuvat tuulessa. Hän astuu askeleen lähemmäksi.
"Tuutko meille?" Harry kysyy. Pudistat nopeasti päätäsi. Nuorukainen kohottaa toista kulmakarvaansa ylöspäin.

"En, mulla on muutakin tekemistä" sanot päättäväisesti ja lähdet kävelemään pois. Harry seuraa sinua ja käsket hänen häipyä. 

"En mä noin upeen tytön luota lähde" tuo sanoi virnistäen. Puuskahdat ja jatkat kuitenkin matkaa. Harry hivuttautuu lähemmäksi sinua ja laittaa kätensä alaselällesi. Riuhdot itsesi irti ja pysähdyt. 

"Harry, jätä mut rauhaan!" Kiljahdat tuolle. Harry katselee sinua arvioivasti. 

"Musta tuntee, et me nähään vielä" Harry sanoo kylmästi. Hän tulee lähemmäksi sinua ja tunnet hänen hengityksensä huulillasi. Lämpsäiset häntä poskelle ja nuorukainen kavahtaa taakse päin. Hän virnistää yhä edelleen. 

"Nähään" tuo sanoo ja katoaa kaupunginruuhkaan. 

**

Harry kävelee sinua vastaan ja hymyilee. Hymy kohoaa vasten tahtoasi kasvoillesi. Harry kietoo vahvat kätensä ympärillesi. Tunnet olevasi turvassa. Halaat häntä takaisin. Hetken päästä Harry irrottautuu ja katsoo silmiisi. Ennen kuin ehdit kissaa sanoa, tunnet hänen lämpimät huulet omillasi. Hän suutelee sinua intohimoisesti, etkä pane yhtään vastaan. Mikä minulla on? Ajattelet itseksesi. Työnnät kielesi mukaan leikkiin. Nyt lopetat! Käsket itseäsi. Muutaman minuutin kuluttua Harry irrottautuu. Hän katsoo silmiisi ja virnistää. 

"Sä oot jäätävä" tuo sanoo. Yhtäkkiä jostain alkaa kuulua piipitystä. Se kovenee ja alat palaamaan maanpinnalle. 

"Idiootti!" Huudahdat ja paiskaat herätys kellon lattialle. Piti sitten keskeyttää ihana uni. Hetkinen, ihana!? Nouset nopeasti ylös ja puet vaatteesi. Syöt aamiasta ja kuulet kännykkäsi soivan. Haet sen juosten ja vastaat iloisesti:

"Moi!" 

"No ollaanpas sitä tänään iloisella päällä" miehen ääni kuuluu. "Minuako odotat noin innoissasi?" Ääni kysyy. Ilosi lopahtaa, kun tunnistat äänen. 

"Mistä sä sait mun numeron!?" Kiljaiset kännykkään. 

"Mm... Enpä taida kertoa" Harry sanoo. 

"No sun on paras poistaa se heti!" Sanot tiukasti. Olet jo lopettamassa puhelua, kun kuulet Harryn sanovan:

"Metsän laidalla, kello kuusi, tänään" sitten puhelu katkeaa.

**

”Sä olet hullu. Miksi sä suostuit tähän!?" Manaat itseäsi. Istut metsän laidalla olevalla muurahaiskekoon päällä. Metsästä kuuluu huuhkajan huhuilua. Oksa katkeaa takanasi. Käännähdät ympäri peloissasi. 

"H-Harry?" Huhuilet poikaa. Ei vastausta. "Kuka siellä?" Huudat vähän kovempaa. Oksa heilahtaa metsässä. Nouset ylös ja kävelet polkua pitkin metsään. Pimeys valtaa sinut nopeasti. Yhtäkkiä huomaat olevasi keskellä metsää. Pyörit hätäisesti ympäri ja yrität etsiä jotain polkua. Olet eksynyt. Näet edessäsi jonkun mustan möykyn. Astut askeleen eteen päin. Möykky liikahtaa. Astut varovasti vielä lähemmäksi sitä. Yhtäkkiä kuuluu karjaisu ja möykky hyppää pystyyn. Kiljaiset ja se jää kaikumaan metsään. Kaadut taakse päin ja eläin juoksee vierestäsi. Se haisee ummehtuneelta. Makaat maassa selälläsi. Kätesi tärisevät. Nouset huterasti ylös. Korppikotkan raakuntaa kaikuu metsässä. Olet ihan yksin. Kaikkialla on pimeää. Yhtäkkiä kuuluu suden ulvontaa. Menet paniikkiin ja lähdet vain juoksemaan eteen päin. Juokset ja juokset. Kurkkusi tuntuu kuivalta ja keuhkot pullistuvat ulos. Jalkasi ovat muusia ja tuntuu kuin kuolisit. Juuri kun jalkasi tuntuvat pettävän, törmäät johonkin. Tutut kädet kietoutuvat ympärillesi ja nostavat sinut hänen syliinsä. Hän kävelee jonnekin. Nyyhkytät hiljaa hänen sylissään ja tunnet hänen laskevan sinut alas. 

"Oletko kunnossa?" Harryn pehmeä ääni kysyy. Nyökkää pienesti, vaikket nyt ihan kunnossa olekaan. Harry silittää hiuksiasi ja pitää sinua lähellään. Kun rauhoitut, valut hänen sylistään pois ja laskeudut maahan. Katsot Harryä silmiin. 

"Missä sä olit?" Kysyt hiljaa. 

"Mä olin tulossa juuri, kun näin sun ryntäävät sinne metsään. Mitä sä siellä teit?" Harry kysyi ja kuulin pienen huvittuneisuuden hänen äänessään. 

"Mä tuota... En tiiä" sanot hieman nolona. Olitte hetken aivan hiljaa.

"Tuota, voinko mä kysyä sulta jotain?" Harry rikkoo hiljaisuuden. 

"No joo" sanot epävarmana. Et oikein tiedä, mitä tuon pojan mielessä on. 

"Miksi olit niin iloinen aamulla?" Harry kysyy. 

"Näin ihanaa unta" sanot tuolle. 

"Kenestä?" Tuo virnistää. Pysyt hiljaa hetken. Harry odottaa vastaustasi. 

"Susta" sanot nopeasti ja toivot, ettei Harry kuullut. 

"Musta vai?" Harry 'ihmettelee'.  Nyökkäät katsoen maahan. Harry kohottaa kasvojasi. Katsot hänen vihreisiin silmiinsä. Harry hymyilee.

"Mä nään susta joka yö unta" Harry sanoo. Hänen kasvonsa lähenevät omiasi. Tunnet hänen huulensa omillasi ja suutelet häntä takaisin. Harry pitää päätäsi käsiensä välissä ja olet kiinni hänessä. Hetken päästä irrottaudutte. Hymyilet hänelle ja nojaat Harryn olkapäähän. Harryn kädet ovat ympärilläsi. 

"Sä oot jäätävä" tuo sanoo virnuillen. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

:D

-Maija

~Imagine Emmalle~

Odotat kärsimättömänä ovikellon soittoa. Pidät synttärijuhlasi kotonasi Lontoossa. Olet kutsunut muutamia ystäviäsi ja Harryn, Niallin, Liamin, Zaynin ja Louisin. Olet siivonnut asuntosi ja kokkailut tarjottavaa. Samassa ovikello soi ja syntyvät innoissasi ovelle. Ystäväsi toivottavat sinulle onnea ja antavat kauniisti paketoituja lahjoja. Ohjaat heidät olohuoneeseen ja he istuvat sohvalle. Muutamat suursyöpöt ovat jo sipsikulhon kimpussa. Juttelet heidän kanssa muutaman minuutin, kunnes ovelta kuuluu koputusta. Nouset ylös ja sanot ystävillesi tulevasi kohta. Kävelet ovelle ja avaat sen. Ovella odottaa neljä innokkaan näköistä miehen alkua.

"Ovikellokin on keksitty!" Naurahdat pojille. He vetävät sinut nauraen ryhmähaliin. Pojat tunkevat kaikki samaan aikaan ovesta sisälle ja kaatuvat eteiseen nauraen. Sitten vasta huomaat yhden puuttuvan. 

"Missä Louis on?" Kysyt Harryltä, joka on päässyt jo ylös lattialta. 

"Öm... Se tuota jäi tonne siis niinku sille tuli jotain menoa" Harry sanoo epävarmasti. Katsot Harryä kummissasi. Pojat nousevat ylös ja juoksevat kilpaa olohuoneeseen. Katsot haikeana ulos ikkunasta. Olisit niin kovasti halunnut Louisin tulevan. Menet kuitenkin muiden luokse ja tunnelma kohoaa nopeasti. Et kuitenkaan unohda Louista. 

*Parin tunnin päästä* 

"Heippa, kiitos kun tulitte!" Huikkaat viimeisille vieraille. Suljet oven ja huokaiset. Liu'ut ovea pitkin lattialle. Odotit niin kovasti Louisin tulevan, muttei hän sitten ikinä ilmestynytkään. Kukaan ei tiedä, mutta olet salaa ihastunut häneen. Olet tuntenut Louisin kuukausia, muttet ole saanut kerrottua sitä hänelle. Ennen kuin huomaatkaan, huomaat nyyhkyttäväsi hiljaa. Nostat pääsi käsistäsi ja katsot ulos. Siellä on pimeää. Muutama auto ajaa tiellä talosi ohi. Samassa takaatasi kuuluu koputusta. Hyppäät ylös säikähdyksestä. Pyyhit nopeasti kyyneleet pois kasvoiltasi ja avaat oven. Törmäät punaiseen ruusukimppuun. Niistä lähtee ihana tuoksu. Nostat katseesi ylös päin. Kohtaat ne ihanat siniset silmät, josta olet unelmoinut koko päivän. Louis hymyilee sinulle. 

"Anteeksi, olen kai vähän myöhässä" Louis sanoo tuijottaen silmiisi. Hymy kohoaa kasvoillesi. Louis astui sisään ja laittaa oven kiinni. Louis ojentaa ruusut sinulle. Katsot häntä epäuskoisena. Louis suurin piirtein työntää ne syliisi ja otat ne nauraen vastaan. 

"Kiitos" kuiskaat, sillä et saa sanottua muutakaan. Viet ruusut keittiöön ja laitat ne maljakkoon. Viet maljakon pöydälle ja ihailet ruusuja hetken. Yhtäkkiä tunnet jonkun lihaksikkaat käsivarret ympärilläsi. Louis laskee päänsä olallesi. Käännyt hitaasti ympäri.  Louis ottaa käsistäsi kiinni ja pyörähtää ympäri. Louis kävelee takaperin ja seuraat häntä pitäen käteenne yhdessä. Uppouduttte toistenne silmiin. Yhtäkkiä Louis kiljaisee ja kaatuu maahan. Naurat näylle. Louis makaa maassa ja on kompastunut suklaa rasiaan, jonka sait lahjaksi Niallilta. Et saa naurua loppumaan, ja pitelet vatsaasi. Louis nousee ylös ja sanoo:

"Mitä? Mä vaan kompastuin!" Louis kuitenkin yhtyy nauruun. Hän vetää sinut sohvalle makaamaan. 

"Hyvää syntämäpäivää" Louis sanoo. Louis vetää sinut itseään vasten ja kasvonne lähenevät. Yhtäkkiä tunnet Louisin huulet omillasi. Louis pitää sinua lähellä itseään ja hänen kätensä ovat ympärilläsi suojelevasti. Hymyilette molemmat. Sait sittenkin parhaimman synttäri lahja ikinä.
-----------------------------------------------------------------
Sori lyhyydestä! :)
-Maija 

~Imagine Tanjalle~

Tuijotat kelloa, niinkuin se jotenkin nopeuttaisi ajan kulkua. Odotat Louista, hän lupasi tulla hakemaan sinua neljältä. Louis ei kertonut, minne hän sinut veisi. Naputat pöydän pintaa kynnelläsi. Kello lyö neljä. Vilkaiset ulos
tuhahtaen. Taas myöhässä. Menet valmiiksi eteiseen ja vedät kenkäsi jalkaan. Laitat muut vaatteet päällesi, sillä ulkona on aika koleaa. Katselet taas ulos, missä Louisin autoa ei vain näy. Huokaisten katsot kelloa ja toteat rakkaan poikaystäväsi olevan vartin myöhässä. Päätät mennä ulos odottelemaan häntä. Kävelet kadulle ja vilkuilet ympärillesi. Pimeää ja tyhjää. Menet kadun toiselle puolelle ja istahdat penkille. Selailet kännykkääsi tovin. Musta auto kaartaa kotikadullesi ja nouset ylös hymyillen. Auto hidastaa kohdallesi ja kuljettajan puoleinen ikkuna avautuu. Ilmeesi valahtaa.

"Hei,odotatko jotain?" tuntematon nainen kysyy.

"Umh joo, kaveri on vähän myöhässä" sanot hieman naurahtaen. Nainen hymyilee sinulle ja kaahaa sitten kaukaisuuteen. Katsahdat taas kelloon. 

"Ja vähän myöhässä, pyh!" Tuhahdat itseksesi. Kello näyttää varttia vaille viittä. Nouset ylös penkiltä ja lähdet kotiisi päin. Samassa tuttu auton tööttäys kuuluu takaatasi. Tiedät heti, että se on Louis. Heilautat kättä raivoissasi, etkä edes suo hänelle katsetta. Marssit kotiisi ja lyöt ulko-oven kiinni perässäsi. Saat tuskin kenkiäsi pois, kun ovi lennähtää takanasi auki. Käännyt hiukset liehuten ympäri ja näet Louisin. Pistät kätesi puuskaan ja näytät vihaiselta. Louis taas vetää kasvoilleensa koiranpentu-ilmeen.

"Häivy!" Käsket häntä vihaisena. 

"Anna mun selittää" Lou anelee. Pudistat päätäsi.

"Meij-" Louis aloittaa, mutta keskeytät hänen, enne kuin tuo on ehtinyt sanoa ensimmäistä sanaa. 

"Louis, mä en jaksa sun selityksiä enää" Sanot päättäväisesti. "Must tuntuu et tää ei toimi"
"Ei Tanja, mä rakastan sua" Louis sanoo surullisesti. Hän astuu muutaman askeleen lähemmäksi sinua. 

"Louis, sä olit tunnin myöhässä, eikä ollut eka kerta!" Sanot hieman korottaen ääntäsi. 

"Mä en voi sille mitään, että treenit venyi! Syytä Niallia! Se lähti syömään kesken kaiken!" Louis karjaisi. Kavahdat hieman taakse päin. Louisin viha katoaa kasvoiltaan heti. 

"A-anteeksi..." Louis pyytelee hädissään. 

"Muutenki sä et koskaan vietä mun kanssa aikaa, ja näen sua ehkä kerran viikossa!" Kiljut kurkku suorana. 

"No anteeksi kauheesti jos nyt menee aikaa, koska me ollaan maailman kuuluja!" Louis sanoo takaisin. Hymähdät vihoissasi hänelle. 

"Louis, sori tää on nyt ohi" sanot päättäväisesti. Louisin kasvot haalenevat. Et oikeastaan tiennyt mitä sanoit, se vain tuli suustasi. Louis kohottaa kättään ja sipaisee poskeasi. Reaktiosi toimivat kuitenkin nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Seuraavaksi havahdut siihen, että Louis pitelee poskeaan ja kätesi kihelmöi. Katsot ihmeissäsi kämmentäsi. Löitkö juuri Louisia?
"Osaat sä ainakin lyödä!" Louis huudahtaa. Hän kääntyy ja lähtee ennen kuin ehdit tajuta sitä. Kävelet tunnottomana sohvalle. Istut pehmeän tyynyn päälle. Lasket kätesi alas. Samassa purskahdat itkuun. Miksi päästit maailman parhaimman ihmisen pois? Kysyt itseltäsi. 

*Parin päivän päästä*

Louis juoksee lavalla kirkuvien fanien saattelemana. Seuraavan biisin alku soinnut kajahtavat suuressa konsertti salissa ja Louis ryntää muiden perässä portaille. He istuvat kolmiossa ja Zayn aloittaa laulun.  Louis tuijottaa kaukaisuuteen ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Hänen mielessään pyörii vain yksi asia. Vain yksi ihminen, jota hän rakastaa yli kaiken. Miksi hänen piti jättää hänet? Louis mietiskelee itsekseen. Yhtäkkiä Niall tönäisee Louista, ja hän huomaa hänen soolonsa. Louis alkaa laulaa mikkiin. Hän katsoo lavalta katsomoon. Louisin silmät kiiltävät kyynelistä, ja muutama vierähtää hänen poskilleen. Liam katsoo häntä alempaa portaalta. Liam yrittää kohottaa suupieliään, mutta se saa hänetkin itkemään. Louisin ääni murtuu ja Harry paikkaa Louisin soolon lopun. Kertosäkeen alkaessa kaikki nyyhkyttävät. Fanit kiljuvat entistä enemmän, kun screenillä näytetään Loun kosteita silmiä. One directionin pojat ovat yhtä. Jos joku nauraa, se tarttuu muihin. Kun joku itkee, pian koko poppoo parkuu. Half a heart loppuu ja Louis nousee seisomaan. Hänen kätensä tärisee ja kyyneleet virtaavat rauhallisesti poskilla. Hän kohottaa mikkinsä suulleen ja sanoo:
"En ole puoltakaan ilman... Häntä" Louis kuiskaa viimeisen sanan. Hän murtuu itkemään ja muut pojat tulevat lohduttamaan tätä. Louis ei tiedä miten tulee selviämään. Hän rakastaa sinua. Ja tarvitsee sinua. Louis työntää kielensä ylös suustaan ja nappaa suolaisen kyyneleen suuhunsa. Sitten hän palaa takaisin maanpinnalle.
-------------------------------------------------------
Sori toi loppu, mut toivottavasti tykkäsit :)
-Maija

Imagineja jollekin?

Joo eli tää blogi on ollut aika hiljaisena nyt jonki aikaa, joten ajattelin kirjotella teille imagineja. Veeran pitäisi alottaa tuo ficci jossain vaiheessa, mut en viel tie millon hän saa valmiiksi sen ekan osan...
Mut laittakaa pyyntöjä:
•Oma nimi
• Poika 1D:stä kenen kaa haluu
• vähän jotain juonta tai minkälainen tarina.
kirjottelen varmaan tänä illalla ja huomenna :DD
-Maija